Keittiö 10 000 eurolla!?

Eipä ole keittiöremontti yksinkertaista, ei edes keittiön valinta. Sitä vaan ajatteli, että siinä on se vanha keittiö ja sen tilalle sitten tilataan uusi. Hintoja googlaillessa on keskustelupalstoilta tullut kuva, että uusi keittiö on siinä about 5000-8000 euron luokkaa... ja ehkäpä ne kaapit jotain sellaista kustantavatkin, mutta kun mukaan pitää saada asialliset, joskin ihan perustasoiset kodinkoneet, nousee hinta väkisinkin sinne yli 10 000 euron vaikka kaappivalinnoissa olisi ihan maltillinen.

Riittääkö tila...
Toisen ongelman aiheuttaa meillä se, että vaikka vanhassa keittiössä liesi, uuni ja vesipiste näyttävät sopivan samalle seinustalle, eivät ne jostain syystä uudessa keittiössä tunnu siihen mahtuvan. No me on pistetty mahtumaan tinkimällä ensin tiskikoneen leveydestä, kyllä se 45 cm leveä varmaankin riittää... Seuraavaksi tingittiin myös liesitasosta ja päätettiin, että kun on tähän saakka riittänyt, niin riittää jatkossakin sellainen, jossa on vain 2 kattilan paikkaa... Ihan ilmaista tämä koosta tinkiminen ei ole. Mitä pienempi on kodinkone, sitä kalliimpi se vaikuttaisi olevan. Kaikenlaista sitä sitten tosiaan pitääkin huomioida ja ymmärtää ennen keittiön tilaamista.

Tämä alue, johon sijoitetaan kaikki keittiön toiminnot, on vain 192 cm pitkä...

Mitä maksaa...
Vaikeaksi keittiön hankkimisen tekee myös totaalinen hintatiedon puute. Joillain myyjillä on netissä ja esitteissä jotain osviittaa hinnoista, mutta suurimmalla osalla ei. Yllättävä piirre on myös, ettei keittiökauppiaat millään tavalla viittaa hintaan suunnitteluvaiheessa. Jotkut vähän toteavat, että se tai tuo ovimalli on suht tyyris, mutta ei muuten. Mikä on tyyris oven hinta? Tai mikä on ylipäätään ovien osuus koko hinnasta? Tuntuu hieman hukkaan heitetyltä, että tarjouksia voidaan näin laskea aivan väärässä hintaluokassa olevalle keittiölle. Kukaan ei myöskään ole kysynyt, mikä on meidän budjettimme keittiön suhteen...

Alkuun ajatukset tulevasta keittiöstä olivat melkolailla oman tyylini vastaisesti romanttiset keittiöt... Ihan vaan, että asuntomme puutalon henki pääsisi oikeuksiinsa... Ja näyttäähän ne kuvissa ihanan romanttisilta.

Jotain tällaista siis. Paikanpäällä Iskun myymälässä katsottuna tuo Iskun Hanko (vasemmalla) näytti kuitenkin todella krumeluurilta kaikkien koristelistojensa ja ovien leikkausten kanssa... Ja tuo Lidingö (oikealla) ei ole puhtaan valkoinen... Ja muutenkin keittiön hankkiminen Ikeasta hieman arveluttaa. Pyysimme kuitenkin Iskulta tarjouksen tuosta Hangosta. Luulen kyllä, että hinta jo tyrmää tuon valinnan. (kuvat: http://www.iskukeittiot.fi/model_page.php?loc_id=161 ja http://madeleinesophie.blogg.se/2011/april/lidingo-kok.html)

Ja miten ihmeessä noita urallisia ja kohokuvioisia ovia ja koristelistoja pidetään puhtaana? Keittiössähän on aina rasvaa ja kun pöly tarttuu rasvaan, ei tulos ole mitenkään helposti puhdistuva. Ehkä ongelman välttäisi jatkuvalla siivouksella, mutta tiedän ettei minusta ole siihen.

Lanternan Isku-myymälässä bongasinkin jotain aivan muuta...

Kuvassa tämä Iskun Linja-keittiö ei oikein vakuuta, mutta livenä se oli oikeastaan aika kiva, joskin ilman tuota kummallista saarekejuttua ja neliskanttisilla lasiovilla. Nuo pyöreät tuovat mieleen laivan hytin... Hieman pohdin tuota puunväristä osuutta, että onko se kuitenkaan kiva ja kyllästyykö siihen ja ennen kaikkea, tuntuuko se 5 vuoden päästä samalta kuin ne puureunaiset keittiönkaapistot, joita jonkin vaiheen keittiöremonteissa harrastettiin... Tosin nuo puunväriset osat voinee kyllä korvata sitten leveillä metallisilla vetimillä, jos oikein alkaa ärsyttää. Hankalaksi sen tietenkin tekee tuo, että ne ovat noin leveät ja niistä jäänee tosiaan leveälle alueelle jäljet, joten mitään pikkuvetimiä ei tilalle laiteta.

Kilpailutus...

Monien blogi- ja keskustelupalstakirjoitusten jälkeen päättelimme, että kannattaa pyytää keittiötarjoukset mahdollisimman monesta firmasta. Puustellin jätimme kyllä suosiolla väliin, koska se varmasti menee yli meidän hintahaarukan. Tarjoukset pyysimme seuraavilta toimijoilta: Isku-keittiöt, Domus-keittiöt, HTH-keittiöt, Kalustetukku, Kvik ja Ala Carte -keittiöt. Nyt odottelemme vastauksia ja hyviä tarjouksia... Ja sitten valitsemme keittiön.

Remppaa tulossa, eikä ehkä ihan optimaalisimpaan hetkeen...

Myytiin meidän ihana ja rakkaudella laitettu koti Kivihaassa tulevan elämänmuutoksen vuoksi.

Ihana olohuone, joka sai kolmen asumamme vuoden aikana jo kertaalleen uuden värinkin.

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

Liian moni sanoi, ettei vauvaa voi kantaa kerrostalon 4. kerrokseen. Ihan hyvin olisi voinut!

Meidän koivumetsä keittiö, jota varmasti tulee ikävä!

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

No mutta tehty mikä tehty ja asunto meni kaupaksi suhteellisen nopeasti...

Seesteinen makuuhuone, jonka takaseinän olisin myöskin maalannut, jos olisimme jääneet tänne asumaan.

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

...ja ihan hyvällä hinnalla maaliskuussa, joten ei sovi valittaa...

Työhuone, joka koki suurimman mullistuksen, kun eräs viikonloppu päätin purkaa kaiken pois ja maalata omituisen värisiksi maalaamamme seinät puhtaan valkoisiksi.

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

... välittäjä tosiaan osasi hommansa.

Viimekevään uudistusten jälkeen parvekkeella oli mukava juoda esim. skumppaa. Tällaista luksusta kuin lasitettu parveke ei uudessa asunnossamme tulekaan olemaan.

Pieni paniikki meinasi jo iskeä, kun uutta asuntoa ei millään meinannut löytyä. Ensin haluttiin 4 huonetta ja keittiö rivarikämppä. Mutta niin ne rivarikämpät... on vaan aika kamalia, mihin meidän varat olisivat riittäneet. Pari ihan varteenotettavaa löytyi, tosin Espoosta. Mutta oltaisi oltu valmiita muuttamaan jopa sinne. Matkan varrella etsinnän kohteet muuttuivat laajemmiksi ja lopulta se uusi asunto löytyi. Ei tosin rivari, eikä Espoosta, vaan pienen kerrostalon yläkerrasta Käpylästä tai Koskelasta. Talo on herttainen 40-luvulla rakennettu puutalo, jonka ulkoseinät on rapattu. Meille tulee asuttavaksi puolet yläkerrasta poislukien rappukäytävän tilat, yhteensä noin 84 neliötä.

Uusi kotitalo!

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Siinä on tunnelmaa. Tosin tunnelmaa pitää hiukan kaivaa esille, jonka vuoksi ollaan päätetty tehdä melko massiivinen remontti tässä heti kesäkuun alussa. Ja kovasti toivotaan, että juhannusvauva pysyy masussa juhannukseen saakka ja että remppa etenee kuin saduissa...

Tarkoituksena on uusia lattia. En kertakaikkiaan vaan pidä tuosta perusparketista, jota meillä Kivihaassakin on ja jonka jättämistä harmittelin useastikin. Tilalle tullee lautalattia, joka maalataan valkoiseksi. Parketin alla olisi alkuperäinen lautalattia, mutta nykyisten asukkaiden mukaan se ei todennäköisesti ole pelastamiskelpoinen, joten sen päälle askarrellaan uusi.

Perusparketti, ei vaan ole mieleen, mutta tuo olohuoneen seinän tapetti onkin sitäkin enemmän!

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Lisäksi uusiksi menee keittiö... Tuo nykyinen ei vaan miellytä silmää, ei ole riittävän käytännöllinen himoleipurille ja on aika kulahtanutkin. Lastulevy on turvonnut vähän sieltä ja täältä.

Keittiö, joka puretaan ja jonka tilalle tulee uusi, toivottavasti rahat riittävät...

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Myös puolessa asuntoa oleva puunvärinen paneelikatto saa valkoisen värin.

Katon maalaamalla uskoisin ilmeneen avartuvan ja valaistuvan huomattavasti. Mekin aiomme laittaa työpisteen juurikin tähän, kuten asunnon nykyisetkin asukkaat ovat tehneet.

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Märkätiloille ei raaskita tehdä mitään kovin massiivista, koska jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin tuolla tehdään putkiremontti koko taloon. Mutta allaskalusteita vaihtamalla ja ehkä vähän kaakeleita maalaamalla ja tuunailemalla ja säilytystiloja järjestelemällä saatetaan saada parannusta aikaan...

Täällä siis vain vähän tuunaillaan, samoin WC:ssä ja kodinhoitohuoneessa. Ja putkiremontin yhteydessä pohditaanko voisiko tiloja myös jotenkin järkeistää.

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Nyt sitten on remppasuunnitelmien laadinta meneillään ja olen selannut läpi kaikki sisustuslehdet joita vuosien aikana on kertynyt ja koittanut koota inspiraatiota remonttiin ja sisustukseen. Nyt inspiraatiota taitaa olla jo moninverroin varoihin nähden. Keittiö pitäisi valita ja löytää sopivan hintainen, lattiamateriaalit hankkia, kavereita haalia ensin purkutalkoisiin ja sitten mielellään myös avustamaan uuden rakentamisessa. Remppamieskin on jo ainakin puoliksi hankittu... Tulee kiireinen alkukesä. Kaikkea ei varmasti saada ennen juhannsuvauvaa valmiiksi, mutta jospa edes katto, lattia ja keittiö, että saa tavarat kannettua sisälle ja elämän jotenkin sujumaan.

Taas on leivottu... paljon, osa 3/3

Työpaikan neukkarissa tarjoamieni kakkukestien lisäksi järjestin omassa kodissani pienelle joukolle, pääosin sille nuorimmasta päästä olevalle, pienet kekkerit. Pink -skumpan lisäksi tarjolla oli hartaudella väkerrettyjä cocktail-paloja, makeita ja suolaisia.

Minitartaletteja, marjaisia ja suklaisia, macaroneja ja marenkeja...

Macaronit tein ihan samalla ohjeella kuin aikaisemminkin, mutta lisäsin vihreään taikinaan aivan hienoksi silputtua minttua ja valkoisten taikinaan vaniljajauhetta. Ja mielestäni nämä lisäykset kannattivat. Marengit ovat pavlovan ylijäämää (sellaisenkin tein tällä viikolla).

Suklaatartaletit (Glorian ruoka&viini 3/2011)

pohjat:

75 g voita

1,5 dl erikoisvehnäjauhoja

0,5 dl maissitärkkelystä

vajaa 0,5 dl kaakaojauhetta

0,75 dl tomusokeria

ripaus suolaa

1 kananmuna

Sekoita jauhot, maissitärkkelys, kaakaojauhe, tomusokeri ja suola keskenään. Lisää kuutioitu voi ja nypi murumaiseksi. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin vähintään tunniksi.

 Ota taikinasta palasia ja painele vuokien pohjille ja reunoille. Käytin tässäkin pienikoloista muffinssivuokaa. Laita vuuat hetkeksi jääkaappiin. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista pohjia 8-15 min (kunnes näyttää, että pohjat irtoavat vuokien reunoista). Jäähdytä ja irrota pohjat vuuistaan.

täyte:

150 g tummaa suklaata

1,5 dl kuohukermaa

0,5 rkl juoksevaa hunajaa

0,5 dl rouhittuja pakastekuivattuja mansikoita

Rouhi suklaa. Kuumenna kerma ja hunaja kattilassa lähes kiehuvaksi. Kaada suklaarouheen päälle. Sekoita tasaiseksi ja kiiltäväksi. Lisää rouhitut mansikat. 

Täytä pohjat suklaaseoksella ja tasoita pinnat veitsellä.

pinnalle:

2tl tuoretta rosmariinia

0,5 rkl suolakiteitä

Pienennä rosmariini pieneksi silpuksi ja sekoita suoran kanssa. Ripottele rosmariinisuola leivosten pinnalle niiden hiukan jo jähmetyttyä.

Näitä tosiaan tein ensimmäistä kertaa ja hyvin tuntuivat maistuvan. Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin Valrhonan suklaan käyttöä ja varmasti sillä olisi ollut vaikutusta makuun. Itse käytin nyt ihan tavallista Fazerin leivontasuklaata. Puolet sitä tosi tummaa ja puolet sitä tavallisen tummaa. Mutta varmasti olisivat olleet vieläkin parempia tuosta kalliista ja ihanasta Valrhonan suklaasta tehtyinä. Rosmariinisuolassa olisi rosmariinin määrä voinut olla hiukan suurempi ja sitä olisi voinut ehkä ripotella leivosten päälle hiukan runsaammin. Nyt en ainakaan itse omasta leivoksestani juurikaan maistanut rosmariinia.

Minitartaletit, marjaisat (ohje juhlavat cocktail-palat kurssilta)

pohjat:

125 g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

2,5 dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

2 tl vaniljajauhetta

(tai valmis murotaikina)

Sekoita rasva ja sokeri huolelliseksi vaaleaksi "vaahdoksi" keskenään. Lisää kananmuna koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Laita taikina jääkaappiin vähintään tunniksi.

Ota taikinasta pala ja painele se huolellisesti pieniin vuokiin. Itse käytin erittäin pienikoloista muffinsivuokaa. Laita vuuat vielä jääkaappiin hetkeksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele haarukalla vuokien pohjalla olevaan taikinaan reikiä ennen paistamista. Paista uunin alatasolla noin 5-10 minuuttia. Irrota pohjat vuuistaan, kun ne ovat jäähtyneet.

täyte ja koristelu:

1 dl kuohukermaa

50 g appelsiinituorejuustoa

50 g valkosuklaata

marjoja tai hedelmiä koristeluun

Sulata valkosuklaa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuustoa sekoittamalla sitä hetki. Yhdistä aineet  ja sekoita tasaiseksi. Laita seos pursotin pussiin ja hetkeksi jääkaappiin. Pursota vaahtoa pohjille ja koristele marjoilla tai hedelmillä.

Marjaisia minitartaletteja olen tehnyt useammankin kerran jo ja ne kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Tosin ehkä taikinan suhteen voisi harkita jotain kehitystyötä. Esim. ensikertaa kokeilussa olleiden suklaatartalettien taikina toimi huomattavasti paremmin. Toisaalta se ei ollut lainkaan samalla tavalla makea kuin noiden marjaisten pohja.

Suolaiset palat: minikokoiset meetvurstijuustoleivät, Shepherd's pie:t ja uudet potut uunissa paahdettuina.

Meetvurstileivissä ei ole mitään erityistä. Ne on koottu itse leipomieni pienten ruisnappien päälle ja tekivät hyvin kauppansa. Juustona käytin mustaleimaista emmentalia.

Uudet potut on tehty Sillä Sipuli -blogin ohjeella, jota olen itsekin soveltanut aikaisemmin mm. Victorian ja Danielin häästudion tarjoiluissa. Tälläkin kertaa käytin kalana savusiikaa. Tällä kertaa jaksoin myös väkertää nuo friteeratut nokkoset. Ja smetanan sijaan käytin ranskankermaa täytteessä.

Friteerattuja nokkosen lehtiä.

Nokkosen lehdet friteerataan 140 asteisessa rypsiöljyssä. valutetaan ylimääräiset öljyt talouspaperilla. Lopputulos oli rapsakka ja läpikuultava, kaunis koriste. Maku ei oikein minuun iskenyt. Lähinnä maistui siis öljylle. Ja ehkä omaa silmääni miellytti ne aikaisemmin tekemäni tillillä koristellut enempi. Tosin ehkä tähän olisi voinut vaikuttaa poimimalla vähän pienempi nokkosen lehtiä.

Shepherd's pie:den ohje on (taas) Glorian ruoka&viini -lehdestä, mutta itse tutustuin siihen työväenopiston "englantilainen teehetki" -kurssilla. Aikaisemmin olen tehnyt piirakan aina isona, mutta hyvin toimi tällaisina pienempikokoisinakin. 

Shepherd's pie:t

pohjat + kannet

2 dl perunahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl maissijauhoja

1 dl parmesanraastetta

100 g voita

1 dl vettä

Sekoita aineet nopeasti tasaiseksi. Nosta taikina kylmään.

täyte

300 g karitsan jauhelihaa

1 valkosipulin kynsi

1 pieni sipuli

1 porkkana

2 rkl öljyä

2 rkl tomaattipyrettä

1 dl punaviiniä

2 tl worchesterkastiketta

2 rkl tuoretta timjamia

2 rkl tuoretta rosmariinia

1 tl suolaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta porkkana. Hienonna yrtit. Kuumenna paistinpannussa öljy, lisää sipulisilput ja jauheliha. Paista hetki ja lisää sitten raastettu porkkana, tomaattipyre ja punaviini. Mausta seos worchester-kastikkeella, yrteillä ja suolalla. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 10 min.

Painele taikinaa vuokien pohjalle ja reunoille huolellisesti. Lisää täyte. Jätä noin 1/3 taikinasta ja muotoile siitä kannet piiraille joko kaulimalla tai painelemalla. Peitä täyte taikinakansilla ja katso, että se kiinnittyy pohjien reunoihin. Pistele reikiä kansitaikinaan. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. Tarjoile lämpiminä.

Itse pidän näiden mausta ja erityisesti nämä sopivat mielestäni syksyisiksi iltapaloiksi. Ehkä ei ihan nappivalinta cocktail-paloiksi. Vaikka hyvin tulivat nämäkin syötyä.

Ylijääneesta punaviinista mieheni teki sangrian sekoittamalla punaviinin kanssa jääteetä, kivennäisvettä ja sokeria sekä lisäämällä kasoittain hedelmiä.

Läksiäiskekkerit olivat oikein onnistuneet vaikka välillä meinasi paniikki syntyä ajatuksesta, että olen kutsunut työkavereitani omaan kotiini, siitä ehdinkö toteuttaa kaikki suunnitelmani ruuan suhteen ja viihtyvätkö ihmiset. Kaikki huolet olivat kutakuinkin turhia.

Vappu 2011

Vappu sujui melko perinteisissä merkeissä. Vappuaattona kotona munkeilla vieraita kestiten ja vappupäivänä Ullanlinnanmäellä piknikillä.

Vapun perinteisin herkku, munkit, uudella Marimekon YsMystä ostetulla pöytäliinalla.

Munkit on tehty Strömsön Anopin munkit ohjeella ja täytetty ohjeen mukaisesti vaniljakiisselillä ja omenahillolla, ohje löytyy Strömsö-kirjasta, mutta nähdäkseni se on aika perusohje. Ohjeesta poiketen paistan munkit rypsiöljyssä kuten kotonakin tehtiin ja tein vain puolikkaan annoksen vaniljakiisseliä, mistä siitäkin jäi runsaasti kiisseliä yli. Täyttäminen on joka vuosi yhtä sähellystä, mutta pienen harjoittelun jälkeen se alkaa sujua. Suurin ongelma on varmaan puutteellisissa välineissä. Minulla on suippopäinen tylla, mutta ei oikein asiallisia muita tyllan oheisvälineitä, joten teen vain pienen reiän muovipussin kulmaan ja laitan tyllan sisälle. No sieltähän sitä sitten osa täytteestä toki tulee tyllan kautta, mutta aika iso osa myös tyllan vierestä. Mutta tänäkin vuonna onnistuttiin ihan mahtavasti!

Munkkien lisäksi piti vähän hifistellä...

Macarons, vihdoin ne onnistuivat!

Macarons-leivoksia harjoiteltiin vähän aikaa sitten käymälläni Helsingin työväenopiston Juhalavia cocktailpaloja  -kurssilla. En kylläkään itse päässyt harjoittelemaan niitä siellä, mutta täydelliseen lopputulokseen johtavan ohjeen kyllä sain. Olen muutaman kerran aikaisemmin koittanut näitä leipoa, mutta melko huonolla menestyksellä. Tätä edeltäneessä parhaiten onnistuneessa kokeilussa kuoret eivä nousseet, mutta olivat kyllä jo lähellä hyvää tulosta. Mutta nämä herkut nyt sitten onnistuivat kaikin puolin! Kurssilla annettiin muutama hyvä vinkki: Valkuainen vatkataan vain sen verran kovaksi, että siitä nostettu huippu lössähtää, ohjeet, joissa ei ole käytetty grammoja, kannattaa unohtaa, paistoaikana tulee olla tarkka, etteivät kuoret saa liikaa väriä... 

Macarons, Juhlavia cocktailpaloja -kurssin ohjeella

60 g valkuaista

20 g sokeria

130 g tomusokeria

75 g mantelijauhoja

jauhemaista tai geelimäistä elintarvikeväriä

täyte punaisissa:

Vadelmia, 2 rkl kermaa, n. 50 g valkosuklaata (strömsö -ohjelmasta bongattu)

täyte vihreissä:

lemoncuard -sitruunatahnaa, n. 1 rkl kermaa, n. 25 g valkosuklaata

1. Punnitse ja siivilöi mantelijauho, älä käytä karkeita osia, yhdessä tomusokerin kanssa kulhoon. Punnitse sokeri omaan kulhoonsa. Erottele tarvittava määrä valkuaisia ja mittaa niitä tasan 60 g omaan kulhoonsa.

2. Vatkaa valkuaisia kunnes muodostuu kevyt vaahto. Lisää sokeri vähitellen vaahtoon. Jatka vatkaamista kunnes vaahto on kiiltävää, mutta vain niin kauan, että siihen nostettu huippu vielä lössähtää. TÄMÄ ON TÄRKEÄÄ!

3. Sekoita tomusokeri-mantelijauhoseos käsin sekoittaen valkuaisvaahtoon. Lisää lopuksi haluamaasi väriä.

4. Laita taikna pursotin pussiin, tee siihen pieni reikä, ja pursota kohtisuoraan ylhäältä hyvin lähellä leivinpaperia sille noin 2 euron kokoisia ympyröitä. Pursotettuasi, kopauta peltiä, jotta ilmakuplat tulevat pois (tämän unohdin kyllä tehdä).

5. Anna pursotetun taikinan odottaa noin 30 min ennen kuin paistat leivokset.

6. Paista uunin alatasossa tasalämmössä 150 asteessa noin 12-15 min (kunnes kuori on kypsä myös pohjastaan ja sen saa irti leivinpaperista). Jäähdytä hetki ennen kuin irrotat kuoret leivinpaperista ja kokonaan ennen täyttämistä.

7. Kuoret säilyvät tiiviissä rasiassa noin viikon ilman täytettä. Täytä laittamalla täytettä sopiva määrä yhdelle kuorelle ja paina toisen kuoren pohja täytettä vasten.

Sekä munkkeja että macaronseja riitti myös Ulliksen piknikille. Eikä se sääkään niin huono ollut. Vähän viileä, mutta aurinkoinen. Oikein oiva vappusää siis!

Vieläkään ei olla ihan sillä tasolla Vapun päivän piknikin suhteen, jolla toivoisin, eli maassa istutaan. Tällä kertaa oli sentään pahvilaatikko pöytänä, joten ruokien ei tarvinnut enää ajelehtia maassa.

Päivän parhaasta eväsruuasta, tuli vain tämä todella heikkotasoinen kuva kännykällä. Mutta leipä oli aivan ihanaa! Päällä siinä on hapantomaatteja, joita kannattaa kokeilla ja sisällä kanatahnaa. Ja ohe on Strömsö-kirjasta.

Kanavoileivät Strömsö-kirjan ohjeella

1/2 grillattua kanaa

1 purkki ranskankermaa

1/2 punasipulia silppuna

1/2 dl hienonnettuja basilikanlehtiä

1 dl maissia

1 dl fetakuutioita

suolaa

mustapippuria

paahtoleipää

maitoa

koristeluun 

hapantomaatteja

Persiljasilppua tai muuta yrttisilppua 

Valmista hapantomaatit kalttaamalla 4 tomaattia ja tekemällä niistä tomaattifileitä. Sekoita 1 tl dijon-sinappia, 2 rkl öljyä, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1 tl juoksevaa hunajaa ja mustapippurirouhetta. Lisää tomaattifileet marinadin joukkoon ja anna niiden muhia siinä vähintään 10 minuuttia ja enintään 2 vuorokauta.

Leikkaa kanan liha pieniksi kuutioiksi. Sekoita ne punasipulisilpun, basilikan, maissin ja pienten fetakuutioiden kanssa. Lisää ranskankermaa lähes koko purkki. Sotke hyvin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Sivele leipäviipale maidolla ja levitä kanatäytettä leivälle. Sivele toinen leipäviipale maidolla ja laita se edellisen päälle ja lisää tähän kanatäytettä. Sivele vielä yksi leipäviipale maidolla ja lisää se edellisten päälle. Tee näin niin monta leipää kuin tahdot ja täyte riittää. Laita leivät lepäämään painon alle kylmään. Ne voivat olla siellä yön yli. 

Ennen tarjoilua leikkaa leipien reunat pois ja esim. leikkaa leivät kolmioiksi. Sivele ranskankermaa kaikille sivuille. Kääntele ranskankermalla sivellyt sivut persiljasilpussa. Asettele leipien päälle hapantomaattifileitä.

Piknikin kruunasi perinteisesti Pavlova, joka on vaan niin paras kakku!

Kuningatarpavlova Glorian Ruoka & Viini -lehti 4/2008

Marenkipohja:

6 kananmunanvalkuaista

3 dl hienoa kidesokeria

2 tl maissijauhoja

1 sitruunan raastettu kuori

1,5 tl viinietikkaa

Täyte:

2 dl kuohukermaa

2 rkl lemon cuardia (sitruunatahna)

mansikoita

mustikoita

(vadelmia)

Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri kolmessa erässä. Sekoita viimeisen erän joukkoon maissijauho ja raastettu sitruunan kuori. Vatkaa kokoajan voimakkaasti sokerieriä lisätessäsi. Lorauta lopuksi viinietikkaa joukkoon.

Lusikoi tai pursota marenkiseos leivinpaperille ympyränmuotoiseksi pohjaksi, jonka reunat ovat keskustaa korkeammat. 

Paita 125 asteessa 1,5 tuntia ja anna jäähtyä.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sitruunatahna kerman joukkoon. Levitä vaahto marengin päälle. Koristele tuoreilla marjoilla ja vaikka sitruunamelissan lehdillä. 

Itse en uskalla oikein käyttää ulkomaisia tuoreitakaan vadelmia, kun niin monet niitä hylkivät ja haluan, että kakkuni käy kaupaksi. Siksi olen vapun piknikillä laittanut päälle vain mansikoita ja pensasmustikoita. 

Ja kakku on aivan loistavaa niin monen nykyisen suosikin Fresitan kanssa kuten Glorian ruoka & viini -lehtikin esittää.

Meidän puutarha, eikun siis parveke...

Puutarha olisi tosi kiva, mutta myös parvekkeessa on hommaa, tai niiden kasvien elossa pitämisessä ja yleisestikin koko tilan ylläpitämisessä, joten ehkä on hyvä harjoitella siellä. Ja tämän toteamuksen jälkeen saattaa olla, että se puutarha ei sitten olisikaan niin kiva...

Parhaimmillaan siellä näyttää jo huhtikuun lopussa tältä, kun katselee olohuoneen vastapestystä ikkunasta ulos!

Kun muutettiin Kivihakaan kaksi ja puoli vuotta sitten, oli parveke ankea betoniluola.

Ikkunoita ei oltu pesty varmaan kertaakaan ikkunaremontin jälkeen ja parvekkeella ei ollut mitään muuta kuin vihreä matto lattialla.

Kutsuttiin vähän vappuvieraita vappuna 2009 ja saatiin heidän mukavalla työpanoksella aikaan kunnollinen lattia.

Rakentelu jatkui niinkin myöhään oluen ja munkkien voimalla, että naapurin piti heti kellon lyödessä 23 huomauttaa, että nyt voisi naputtelu päättyä... no lattiasta tuli kuitenkin hieno, eikä saatu edes varoitusta!

Lattian valmistuttua meni se kesä ilman, että parvekkeelle saatiin sitten mitään muuta. Loppukesästä ostettiin kyllä kalusteet alennuksesta. Ei mitään hienoja, vaan tosi halvat, mutta sellaiset, jotka välttää tässä asunnossa ja minimaalisen pienellä parvekkeella. Yksi pöytä, kaksi tuolia, säilytyslaatikko ja kukkalaatikko.

Keväällä 2010 ostin Stokkan hulluilta päiviltä Marimekon kangasta, josta ompelin tuolien pehmusteille uudet päälliset. Ja päästiin syömään aamiaista kodikkaalle parvekkeelle. Aamiaisena yksi suosikeista, bakelsit tuorejuustolla + mozzarellalla + tomaatilla + basilikalla (no ei ole kovin terveellistä).

Kasveja varten virittelimme Anttilasta ostetun ritilän, johon kiinnitimme koukuilla Ikean keittiöön tarkoitettuja posliinisia ruukkuja yrteille ja muille kasveille. Parvekelasien ulkopuolelle virittelin Askosta ostetut kukkalaatikot, tarkasti sääntöjen mukaisesti niin, ettei milliäkään mene yli parvekkeen reunan. Vääntelin jopa kukkalaatikoiden mukana tulleet koukut tätä varten sopivan mallisiksi. Kukkalaatikkoon istutettiin erilaisia köynnöskaveja, jotka kasvoivat tai eivät kasvaneet.

Kesän 2010 heinäkuussa itse ompelemieni päällysten väri alkoi olla entinen. Ei kestänyt Marimekko kesähelteitä ja porottavaa aurinkoa. Sen sijaan parvekkeen kasvit pitivät molemmista.

Tänä keväänä jouduinkin sitten miettimään uusia päällisiä "vanhojen" kulahtaneiden tilalle, kun talven aikana väri oli selkänojista hiipunut lähes olemattomiin. Koitin alkuun värjätä edelliskesäisiä ja painaa niihin uusia kuvioita, mutta väri tarttui jo valmiiksi harmaantuneena haalistuneisiin kohtiin, eikä painatuksetkaan oikein onnistuneet. Marimekon kankaat jätin edelliskesästä oppineena heti pois laskuista. Stokkan tarjouksen innoittamana päädyin Vallilan kankaaseen. Menin ostamaan pinkkiä, jossa on kukkia ja perhosia, mutta päädyinkin Kirkonmäkeen, jossa on vaaleanpunaiset tehosteet. Katsotaan miten ne kestävät kesän kuumaa ja jatkuvaa arinkoa!

Uudet päälliset Vallilan kankaasta (ja uuden pöytäliinan Marimekon kankaasta!) ompelin pääsiäisenä. Istutin myös kevätkukiksi kestäviä orvokkeja.

Tämän kevään ensimmäiset shampanjatkin juotiin pääsiäisen ja uuden ilmeen saaneen parvekkeen kunniaksi.

Ja pelargonioita uskalsin laittaa jo lasien sisäpuolelle, kun syksyllä ne tuntuivat kestävän jopa pikkuisen pakkasta lasien ulkopuolella.

Ja kevään ensimmäinen aamiainenkin ehdittiin jo parvekkeella nauttia. Ei ehkä se kaikkein terveellisin vaihtoehto tämäkään...

American pancakes (ohjeen pohja on joskus otettu jostain ruokaohjelmasta maikkarilta)

4 dl vehnäjauhoja

3 rkl sokeria

1 rkl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

3 dl maitoa tai piimää

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

1 rkl voisulaa

2 rkl öljyä

1 dl jäisiä mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää maito, kananmunat, öljy ja sulavoi. Sekoita tasaiseksi. Lisää jäiset mutta toisistaan suurinpiirtein irronneet mustikat. Paista pannulla ilman rasvaa. Itse paistan isolla pannukka epämääräisen kokoisia lättyjä, voi paistaa myös pienille letuille tarkoitetussa pannussa. Tarjoa esim. jäätelön ja vaahterasiirapin kanssa. Tai minkä kanssa mielit.