Painoja

Niin, munhan piti siis pikaisesti päivittää blogia, kun kerran kuvatkin oli valmiina... Melkein pääsi unohtumaan.
Mulla on käsi ollut niin kipeä ranteesta, että neulominen on vähän kyseenalaista. Ja kipua on ollut enempi ja vähempi viime keväästä saakka. Akupunktiosta on löytynyt apua, mutta vaiva tuntuu uusivan kovin helposti. Onneksi on muitakin käsitöitä kuin neulominen (joka on toki parasta).
Katrin oppien mukaisesti olen painanut vauvan vaatteita lähipiiriin syntyneille pienokaisille retroillen oman lapsuuteni Pikkukakkosen piirettyjä hahmoja käyttäen.

Hinku ja Vinku -bodyt opiskeluaikaisen kämppikseni kaksostytöille.

Kössi-kengurut kummilasten pikkusisaruksille joululahjoiksi.

Ja toiset Kössit, joista toinen meni ihan unohduksen vuoksi samaiselle kummipojan pikkuveljelle ensilahjaksi kuin ylläoleva raidallinen sitten myöhemmin... mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa. Valkoinen meni laatikkoon odottamaan meidän omaa pikkuihmettä.

Surkea bloggaaja

Jotenkin tämä blogi on vaan jäänyt. Tosin niin on vähän käsityötkin. Tai jotain pientä olen tehnyt, mutta kaikki on jotenkin jääneet puolitiehen. Edes joululahjoja en saanut tänne blogattua ja nyt tuntuu jo ihan myöhäiseltä. Tässä on kuitenkin yksi niistä vähistä itsetehdyistä lahjoista. Ja nämäkin neuloin oikeasti jo viime keväänä.

Tällaisessa paketissa lahjan annoin. Päällä on Jatan lilja-ohjeella tehty kukka, monivärilangasta. Senkin neuloin joskus melkein vuosi sitten. Itseasiassa myös kortin pienen lappusen neuloin jo aikaa sitten. Se antaa vihiä paketin sisällöstä.

Ja tällainen käärö paketissa oli. Näyttää jo aika tutulta...

Ja tällaiset sukat kääröstä sitten paljastuu. Sukkien idea on sama kuin aikaisemmin ja idea on kai alunperin jostain virolaisesta mallista ja itse olen sen bongannut jostain blogista tai ravelrystä ja sitten omasta päästä muistinvaraisesti soveltanut.
Kuten kuvasta näkee on harmaa yksiväristä (jotakin perussukkalankaa) ja punainen on jotain moniväristä, jonka taisin hairahtua ostamaan reilu vuosi sitten Tampereen kässämessuilta. Mitään muistikuvaa ei lankamerkeistä ole. Puikkokooksi voisin näin jälkeenpäin veikata 2,5.

Seuraava merkintä voi tulla nopeammin kuin tämä, koska olen jopa jo kuvat käsitellyt valmiiksi :)

Syksyn neuleita

Olenpa ollut aika laiska sekä neulomaan että kirjoittamaan niistä muutamista jutuista, joita olen tehnyt, tänne blogiin. Alkusyksy oli oikeastaan kyllä ihan tuottoisaa aikaa, mutta sen koommin en ole tehnyt mitään.

Ensin neuloin Modan (jokin vuoden 2011 numero) ohjeella itselleni keltaisen villatakin. Lankana on Rowanin villalanka (olisiko 4ply). Langan ostin aikanaan Tallinnasta Karnaluksista. Aika hyvälaatuista lankaa. Nyppyjä on tullut käytössäkin vain ihan muutamia.

Takki on ollut ihan lempivaate valmistuttuaan vaikken yleensä noista palmikoista niin välitä.

Toinen iso työni oli siskolleni 30-vuotislahjaksi virkkailemani isoäidinneliöpeitto. Lankana on Novitan puro, jota menikin ihan kiitettävä määrä. Yhdestä 50 gramman kerästä, kun tuli vain kaksi ruutua ja olisikohan peitossa 7*8 tai 7*9 ruutua.

Huopaa oli kiva tehdä ja siitä tuli ainakin omasta mielestäni oikein kiva. Ei melkein tehnyt mieli luopua siitä ollenkaan.

Pienen tytön mekko

Kummityttömme täytti 2-vuotta ja varsinaisen lahjan, eli lelun, jonka kivuuden päälle aikuisena en lainkaan ymmärrä, annoimme hänelle lahjaksi lahjan, jonka päälle aikuisena ymmärrän, eli itsetehtyä ja söpöä, suloisen mekon.

"Tilkkumekko"

Ohje: Hanna Välitalo, "Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua" -kirjasta
Materiaalit: Vanha lakana, Marimekon kangasta, itse painettua ja värjättyä lakanakangasta, pitsinpätkät ja 2 nappia

Huom: Ohje ei mielestäni ollut kovin hyvä, ihana kyllä, mutta ei toteutuksen kannalta järkevä, esimerkiksi ompelujärjestyksessä oli paljon järkeistämistä. Kavensin mekkoa hieman yläosasta ja pienensin käsiä varten tehtyjä koloja. Jos tekisin mekon uudelleen tekisin ehkä olkaimista hiukan pidemät ja käsikoloista vieläkin pienemmät. 

Pääosassa olevan kukkakankaan hamstrasin mökiltä matonkudelaatikosta. Ei ehkä kestävintä mahdollista, mutta kestää sen ajan kuin kestää. Helman pitsi on vain etupuolella, koska pitsiä sattui olemaan juuri sen mittainen pala.

Helmaan tein kaksi laskosta yhden sijaan, koska mekko näytti hitusen liian isolta saajalleen. Olisi ehkä voinut olla tekemättäkin,  mutta on niin vaikea arvioida lasten kokoja, kun ei itsellä ole mihin mallailla.

Etualalla itse kasvatettuja kesäkukkia.

Kotona on kiva olla...

... kun on siistiä ja jalat pysyvät lämpiminä. Tällaisen teeman keksin arjen luksusta -nimeä kantavalle häälahjalle, jonka annoimme tylsän rahalahjan ohessa vajaa viikko sitten avioituneelle pitkään jo toistensa kanssa viihtyneelle pariskunnalle, jolla on jo kaikkea. No henkilökohtaisesti kellään ei ikinä ole kaikkea tai ainakin jotain voi olla vielä kivampana.

Kyllä kelpaa nyt tuoreen avioparin mopata hääkutsun väreissä olevalla moppiliinalla, joka pysyy mopatessa paikallaan nappien avulla. Meillä ainakin ärsyttävintä moppaamisessa on liinan jatkuva irtoilu.

Lattiaa vasten tulevalla puolella perinteikäs "tiilikuvio", jonka ohjeen olen ottanut Mason-Dixon knitting -kirjasta. 

Lankana on Novitan ilmeisesti jo tuotannosta poistunutta bambulankaa. Ruskeaa sain työkaveriltani ja tuon mintunvihreän/turkoosin ostin vartavasten tätä varten Menitasta.

Moppiliinan seuraksi tein myös keittiörätin ja liitin oheen rätinpidikkeen, joka on ostettu Tukholman Design Torgetilta. Mieheni toi tuollaisen samanlaisen tuliaisiksi viime kesänä ruotsin reissultaan ja se on ehdottomasti käytännöllisin tuliainen, jonka olen saanut. Ei enää rätit tipahtele tiskialtaaseen ja ne kuivuvat ja pysyvät näin hajuttomina.

Siivouksen lisäksi teemaan kuului jalkonen pitäminen lämpinä, jotta pään voi pitää kylmänä niissä avioliiton arjen joskus hankalissa tilanteissa (jotka yllättävän monesti liittyvät sotkuihin ja kodin siivoukseen...)

Sukat vanhemmille ja suurin piirtein Ilun balleriinatossuohjeella tehdyt töppöset lapselle (lankana kitten mohair, ja en huovuttanut). Ja tietenkin, ainakin suurin piirtein, häiden teemaväreissä.

Sukkien idean bongasin joskus jostain blogista, en vaan muista mistä. Ja sitä soveltaen nitkuttelin vastaväreissä  kahdet lyhytvartiset kotisukat.

Lankoina: sisun ruskeaa sukkalankaa ja turkoosin eri sävyissä vaihtelevaa toista sukkalankaa, jonka merkkiä en muista.

Toivottavasti hääpari nauttii nyt arjen askareista kauniilla välineillä ja osaa pitää jalat lämpiminä ja pään kylmänä siivotessakin!