Paljon on vettä virrannut...

... ties missä ja joka puolella sitten blogin viimepäivityksen.

Kamalasti en ole kerennyt neuloa ja nekin, mitä olen neulonut, ovat pääosin keskeneräisiä. Meidän uuden kodin rempastakin olisi ollut paljon kirjoitettavaa, mutta kun remontti on jälleen edelleen kesken (kuten viimeksikin asuntoa vaihtaessamme jäi remppajutut kirjoittamatta, kun remontti tuntui aina vaan olevan kesken ja kun ei enää ollut, kaikki olikin itselle jo "vanhaa"), niin eipä nyt oikein siitäkään ole tullut kerrottua. Ehkä sitten jossain vaiheessa.

Neulomista haittaa huomattavasti järkyttävät nivelkivut, jotka vain jatkuvat ja jatkuvat, ja joita kukaan ei ole halukas tutkimaan sen kummemmin ja jotka ovat levinneet kutakuinkin kaikkiin vartaloni niveliin. Kun tulehdusarvot ovat normaalit, ei ole kai syytä huoleen. Mutta toki jatkuvat elämää haittaavat säryt hiukan huolestuttavat... ja ainakin ne haittaavat normaalia elämää ja käsitöiden tekoa.

Tällaisen jutun sain kuitenkin tehtyä (sekä mallin että päällä olevan villatakin):

Tuomas ja kässänopen painajaisen villatakki. 

Kuvaa en tosin saanut otettua muulla kuin kälyisellä kännykkäkamerallani....

Lanka: Maija-sukkalanka

Puikot: 3,5

Napit: kookosnapit Lankatalo Nordiasta (joka on kävelymatkan päässä uudesta kodistamme)
Koko: pienin koko (74) ohjetta ohuemmalla langalla ja ohuemmilla puikoilla (ja on siis tämän näköinen kokoa 60 olevan vauvan päällä)
Ohje: http://kotipalapeli.blogspot.fi/2011/10/syksy-on-ristiriitaisten-ajatusten.html

Innostuin takista serkkuni ansiosta, kun autoin häntä kesällä mökillä muutaman kohdan kanssa, kun hän teki näitä takkeja omille pojilleen. Silloin ohje tuntui paikoin hiukan käsittämättömältä ja että se olisi voitu kirjoittaa hiukan selvemmin, mutta kun sitten itse neuloin omaani, ohje tuntui huomattavasti paremmalta... johtuiko siitä, että olin jo perehtynyt muutamaan oudompaan kohtaan vai siitä, että luin ohjetta paremmin, kun tein koko takin itse.

Helpo(hko)t äitienpäiväleivokset

Ennen äitienpäivää pohdin, mitä sitä tänä vuonna leipoisin äidille ja anopille äitienpäiväksi. Surffaillessani tutuissa leivontablogeissa löysin aivan suloisten Vol-au-ventien ohjeen Mansikkamäen blogista. Ihan tosi suloisia ja niihinhän käytettiin kaupan voitaikinaa, joten voiko olla vaikeaa? No sanoisin äitienpäivän sunnuntaiaamun väkertelyn aloitettuani, että KYLLÄ VOI. Pari jaksoin tehdä ohjetta noudatellen ja sitten luovutin ja otin helpomman tien.

Minun versioni Vol-au-venteistä... vaikka ne tuskin ovat niitä, kun tein tuon täyttämisen ihan eri periaatteella...

Kaulitsin hiukan ohuemmiksi niitä kaupan voitakinalevyjä ja otin tartalettivuualla pieni soikioita taikinasta. Vielä helpompaa olisi ollut ottaa palat taikinapyörällä, jota en omista, mutta ehdottomasti aion nyt hankkia. Eikä taikinaa ehkä oikeastaan tarvitsisi edes kaulita yhtään. Voitelin palat ja pistin uuniin, jossa ne kohosivat komeasti. Uunista tulon jälkeen halkaisin ne korkeussuunnassa ja täytin. Huomasin muuten, että voitaikina, joka on jo kertaalleen kaulittu ja uudelleen puristettu palloksi ja kaulittu, ei enää kohoa uunissa lainkaan samaan tapaan kuin se ensi kertaa leyvstä otettu palanen.

Ylhäällä vähempi kohonneita mustikkaisia ja alhaalla hienosti kohonneet mansikkaiset.

Täytteeksi laitoin Mansikkamäen tapaan Valion sitruunatuorejuustoa paketillisen, 70 g sulatettua valkosuklaata ja 2 dl vaahdotettua kermaa. Seokseen lisäsin hiukan sokeria. Vähän enempikin olisi voinut sokeria laittaa, koska voitaikina on enempi suolaista kuin makeaa. Tosin, kun leivokset vähän aikaa olivat tasaantuneet, oli täyte mehevöittänyt kuortakin siten, että oikeastaan maku oli aika täydellinen, ei liian makea, vaan riittävän. Pursotin kerma-tuorejuustoseosta pohjakappaleelle, pistin päälle mansikkasiivun ja sitten kannen. Kannen päälle liimasin täytteellä mansikan siivun ja pursotin vielä pienen ruusukkeen täytteestä. Mustikkat kiinnitin vähän suuremmalla täyteruusukkeella. Lopuksi koristelin sulalla valkosuklaalla ja tomusokerilla. Näitä aion tehdä uudelleen ja tosiaan sitä taikinapyörää apunakäyttäen. Tuo valion sitruunanmakuinen tuorejuusto ei muuten ollut ihan hirveän sitruunaista, olin ehkä hivenen pettynyt.

Keittiö 10 000 eurolla!?

Eipä ole keittiöremontti yksinkertaista, ei edes keittiön valinta. Sitä vaan ajatteli, että siinä on se vanha keittiö ja sen tilalle sitten tilataan uusi. Hintoja googlaillessa on keskustelupalstoilta tullut kuva, että uusi keittiö on siinä about 5000-8000 euron luokkaa... ja ehkäpä ne kaapit jotain sellaista kustantavatkin, mutta kun mukaan pitää saada asialliset, joskin ihan perustasoiset kodinkoneet, nousee hinta väkisinkin sinne yli 10 000 euron vaikka kaappivalinnoissa olisi ihan maltillinen.

Riittääkö tila...
Toisen ongelman aiheuttaa meillä se, että vaikka vanhassa keittiössä liesi, uuni ja vesipiste näyttävät sopivan samalle seinustalle, eivät ne jostain syystä uudessa keittiössä tunnu siihen mahtuvan. No me on pistetty mahtumaan tinkimällä ensin tiskikoneen leveydestä, kyllä se 45 cm leveä varmaankin riittää... Seuraavaksi tingittiin myös liesitasosta ja päätettiin, että kun on tähän saakka riittänyt, niin riittää jatkossakin sellainen, jossa on vain 2 kattilan paikkaa... Ihan ilmaista tämä koosta tinkiminen ei ole. Mitä pienempi on kodinkone, sitä kalliimpi se vaikuttaisi olevan. Kaikenlaista sitä sitten tosiaan pitääkin huomioida ja ymmärtää ennen keittiön tilaamista.

Tämä alue, johon sijoitetaan kaikki keittiön toiminnot, on vain 192 cm pitkä...

Mitä maksaa...
Vaikeaksi keittiön hankkimisen tekee myös totaalinen hintatiedon puute. Joillain myyjillä on netissä ja esitteissä jotain osviittaa hinnoista, mutta suurimmalla osalla ei. Yllättävä piirre on myös, ettei keittiökauppiaat millään tavalla viittaa hintaan suunnitteluvaiheessa. Jotkut vähän toteavat, että se tai tuo ovimalli on suht tyyris, mutta ei muuten. Mikä on tyyris oven hinta? Tai mikä on ylipäätään ovien osuus koko hinnasta? Tuntuu hieman hukkaan heitetyltä, että tarjouksia voidaan näin laskea aivan väärässä hintaluokassa olevalle keittiölle. Kukaan ei myöskään ole kysynyt, mikä on meidän budjettimme keittiön suhteen...

Alkuun ajatukset tulevasta keittiöstä olivat melkolailla oman tyylini vastaisesti romanttiset keittiöt... Ihan vaan, että asuntomme puutalon henki pääsisi oikeuksiinsa... Ja näyttäähän ne kuvissa ihanan romanttisilta.

Jotain tällaista siis. Paikanpäällä Iskun myymälässä katsottuna tuo Iskun Hanko (vasemmalla) näytti kuitenkin todella krumeluurilta kaikkien koristelistojensa ja ovien leikkausten kanssa... Ja tuo Lidingö (oikealla) ei ole puhtaan valkoinen... Ja muutenkin keittiön hankkiminen Ikeasta hieman arveluttaa. Pyysimme kuitenkin Iskulta tarjouksen tuosta Hangosta. Luulen kyllä, että hinta jo tyrmää tuon valinnan. (kuvat: http://www.iskukeittiot.fi/model_page.php?loc_id=161 ja http://madeleinesophie.blogg.se/2011/april/lidingo-kok.html)

Ja miten ihmeessä noita urallisia ja kohokuvioisia ovia ja koristelistoja pidetään puhtaana? Keittiössähän on aina rasvaa ja kun pöly tarttuu rasvaan, ei tulos ole mitenkään helposti puhdistuva. Ehkä ongelman välttäisi jatkuvalla siivouksella, mutta tiedän ettei minusta ole siihen.

Lanternan Isku-myymälässä bongasinkin jotain aivan muuta...

Kuvassa tämä Iskun Linja-keittiö ei oikein vakuuta, mutta livenä se oli oikeastaan aika kiva, joskin ilman tuota kummallista saarekejuttua ja neliskanttisilla lasiovilla. Nuo pyöreät tuovat mieleen laivan hytin... Hieman pohdin tuota puunväristä osuutta, että onko se kuitenkaan kiva ja kyllästyykö siihen ja ennen kaikkea, tuntuuko se 5 vuoden päästä samalta kuin ne puureunaiset keittiönkaapistot, joita jonkin vaiheen keittiöremonteissa harrastettiin... Tosin nuo puunväriset osat voinee kyllä korvata sitten leveillä metallisilla vetimillä, jos oikein alkaa ärsyttää. Hankalaksi sen tietenkin tekee tuo, että ne ovat noin leveät ja niistä jäänee tosiaan leveälle alueelle jäljet, joten mitään pikkuvetimiä ei tilalle laiteta.

Kilpailutus...

Monien blogi- ja keskustelupalstakirjoitusten jälkeen päättelimme, että kannattaa pyytää keittiötarjoukset mahdollisimman monesta firmasta. Puustellin jätimme kyllä suosiolla väliin, koska se varmasti menee yli meidän hintahaarukan. Tarjoukset pyysimme seuraavilta toimijoilta: Isku-keittiöt, Domus-keittiöt, HTH-keittiöt, Kalustetukku, Kvik ja Ala Carte -keittiöt. Nyt odottelemme vastauksia ja hyviä tarjouksia... Ja sitten valitsemme keittiön.

Remppaa tulossa, eikä ehkä ihan optimaalisimpaan hetkeen...

Myytiin meidän ihana ja rakkaudella laitettu koti Kivihaassa tulevan elämänmuutoksen vuoksi.

Ihana olohuone, joka sai kolmen asumamme vuoden aikana jo kertaalleen uuden värinkin.

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

Liian moni sanoi, ettei vauvaa voi kantaa kerrostalon 4. kerrokseen. Ihan hyvin olisi voinut!

Meidän koivumetsä keittiö, jota varmasti tulee ikävä!

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

No mutta tehty mikä tehty ja asunto meni kaupaksi suhteellisen nopeasti...

Seesteinen makuuhuone, jonka takaseinän olisin myöskin maalannut, jos olisimme jääneet tänne asumaan.

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

...ja ihan hyvällä hinnalla maaliskuussa, joten ei sovi valittaa...

Työhuone, joka koki suurimman mullistuksen, kun eräs viikonloppu päätin purkaa kaiken pois ja maalata omituisen värisiksi maalaamamme seinät puhtaan valkoisiksi.

Kuva: Katriina Olenius, www.kotivarma.fi

... välittäjä tosiaan osasi hommansa.

Viimekevään uudistusten jälkeen parvekkeella oli mukava juoda esim. skumppaa. Tällaista luksusta kuin lasitettu parveke ei uudessa asunnossamme tulekaan olemaan.

Pieni paniikki meinasi jo iskeä, kun uutta asuntoa ei millään meinannut löytyä. Ensin haluttiin 4 huonetta ja keittiö rivarikämppä. Mutta niin ne rivarikämpät... on vaan aika kamalia, mihin meidän varat olisivat riittäneet. Pari ihan varteenotettavaa löytyi, tosin Espoosta. Mutta oltaisi oltu valmiita muuttamaan jopa sinne. Matkan varrella etsinnän kohteet muuttuivat laajemmiksi ja lopulta se uusi asunto löytyi. Ei tosin rivari, eikä Espoosta, vaan pienen kerrostalon yläkerrasta Käpylästä tai Koskelasta. Talo on herttainen 40-luvulla rakennettu puutalo, jonka ulkoseinät on rapattu. Meille tulee asuttavaksi puolet yläkerrasta poislukien rappukäytävän tilat, yhteensä noin 84 neliötä.

Uusi kotitalo!

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Siinä on tunnelmaa. Tosin tunnelmaa pitää hiukan kaivaa esille, jonka vuoksi ollaan päätetty tehdä melko massiivinen remontti tässä heti kesäkuun alussa. Ja kovasti toivotaan, että juhannusvauva pysyy masussa juhannukseen saakka ja että remppa etenee kuin saduissa...

Tarkoituksena on uusia lattia. En kertakaikkiaan vaan pidä tuosta perusparketista, jota meillä Kivihaassakin on ja jonka jättämistä harmittelin useastikin. Tilalle tullee lautalattia, joka maalataan valkoiseksi. Parketin alla olisi alkuperäinen lautalattia, mutta nykyisten asukkaiden mukaan se ei todennäköisesti ole pelastamiskelpoinen, joten sen päälle askarrellaan uusi.

Perusparketti, ei vaan ole mieleen, mutta tuo olohuoneen seinän tapetti onkin sitäkin enemmän!

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Lisäksi uusiksi menee keittiö... Tuo nykyinen ei vaan miellytä silmää, ei ole riittävän käytännöllinen himoleipurille ja on aika kulahtanutkin. Lastulevy on turvonnut vähän sieltä ja täältä.

Keittiö, joka puretaan ja jonka tilalle tulee uusi, toivottavasti rahat riittävät...

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Myös puolessa asuntoa oleva puunvärinen paneelikatto saa valkoisen värin.

Katon maalaamalla uskoisin ilmeneen avartuvan ja valaistuvan huomattavasti. Mekin aiomme laittaa työpisteen juurikin tähän, kuten asunnon nykyisetkin asukkaat ovat tehneet.

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Märkätiloille ei raaskita tehdä mitään kovin massiivista, koska jossain vaiheessa ennemmin tai myöhemmin tuolla tehdään putkiremontti koko taloon. Mutta allaskalusteita vaihtamalla ja ehkä vähän kaakeleita maalaamalla ja tuunailemalla ja säilytystiloja järjestelemällä saatetaan saada parannusta aikaan...

Täällä siis vain vähän tuunaillaan, samoin WC:ssä ja kodinhoitohuoneessa. Ja putkiremontin yhteydessä pohditaanko voisiko tiloja myös jotenkin järkeistää.

Kuva: Arja Orenschikoff, HUOM!

Nyt sitten on remppasuunnitelmien laadinta meneillään ja olen selannut läpi kaikki sisustuslehdet joita vuosien aikana on kertynyt ja koittanut koota inspiraatiota remonttiin ja sisustukseen. Nyt inspiraatiota taitaa olla jo moninverroin varoihin nähden. Keittiö pitäisi valita ja löytää sopivan hintainen, lattiamateriaalit hankkia, kavereita haalia ensin purkutalkoisiin ja sitten mielellään myös avustamaan uuden rakentamisessa. Remppamieskin on jo ainakin puoliksi hankittu... Tulee kiireinen alkukesä. Kaikkea ei varmasti saada ennen juhannsuvauvaa valmiiksi, mutta jospa edes katto, lattia ja keittiö, että saa tavarat kannettua sisälle ja elämän jotenkin sujumaan.

Painoja

Niin, munhan piti siis pikaisesti päivittää blogia, kun kerran kuvatkin oli valmiina... Melkein pääsi unohtumaan.
Mulla on käsi ollut niin kipeä ranteesta, että neulominen on vähän kyseenalaista. Ja kipua on ollut enempi ja vähempi viime keväästä saakka. Akupunktiosta on löytynyt apua, mutta vaiva tuntuu uusivan kovin helposti. Onneksi on muitakin käsitöitä kuin neulominen (joka on toki parasta).
Katrin oppien mukaisesti olen painanut vauvan vaatteita lähipiiriin syntyneille pienokaisille retroillen oman lapsuuteni Pikkukakkosen piirettyjä hahmoja käyttäen.

Hinku ja Vinku -bodyt opiskeluaikaisen kämppikseni kaksostytöille.

Kössi-kengurut kummilasten pikkusisaruksille joululahjoiksi.

Ja toiset Kössit, joista toinen meni ihan unohduksen vuoksi samaiselle kummipojan pikkuveljelle ensilahjaksi kuin ylläoleva raidallinen sitten myöhemmin... mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa. Valkoinen meni laatikkoon odottamaan meidän omaa pikkuihmettä.

Surkea bloggaaja

Jotenkin tämä blogi on vaan jäänyt. Tosin niin on vähän käsityötkin. Tai jotain pientä olen tehnyt, mutta kaikki on jotenkin jääneet puolitiehen. Edes joululahjoja en saanut tänne blogattua ja nyt tuntuu jo ihan myöhäiseltä. Tässä on kuitenkin yksi niistä vähistä itsetehdyistä lahjoista. Ja nämäkin neuloin oikeasti jo viime keväänä.

Tällaisessa paketissa lahjan annoin. Päällä on Jatan lilja-ohjeella tehty kukka, monivärilangasta. Senkin neuloin joskus melkein vuosi sitten. Itseasiassa myös kortin pienen lappusen neuloin jo aikaa sitten. Se antaa vihiä paketin sisällöstä.

Ja tällainen käärö paketissa oli. Näyttää jo aika tutulta...

Ja tällaiset sukat kääröstä sitten paljastuu. Sukkien idea on sama kuin aikaisemmin ja idea on kai alunperin jostain virolaisesta mallista ja itse olen sen bongannut jostain blogista tai ravelrystä ja sitten omasta päästä muistinvaraisesti soveltanut.
Kuten kuvasta näkee on harmaa yksiväristä (jotakin perussukkalankaa) ja punainen on jotain moniväristä, jonka taisin hairahtua ostamaan reilu vuosi sitten Tampereen kässämessuilta. Mitään muistikuvaa ei lankamerkeistä ole. Puikkokooksi voisin näin jälkeenpäin veikata 2,5.

Seuraava merkintä voi tulla nopeammin kuin tämä, koska olen jopa jo kuvat käsitellyt valmiiksi :)

Syksyn neuleita

Olenpa ollut aika laiska sekä neulomaan että kirjoittamaan niistä muutamista jutuista, joita olen tehnyt, tänne blogiin. Alkusyksy oli oikeastaan kyllä ihan tuottoisaa aikaa, mutta sen koommin en ole tehnyt mitään.

Ensin neuloin Modan (jokin vuoden 2011 numero) ohjeella itselleni keltaisen villatakin. Lankana on Rowanin villalanka (olisiko 4ply). Langan ostin aikanaan Tallinnasta Karnaluksista. Aika hyvälaatuista lankaa. Nyppyjä on tullut käytössäkin vain ihan muutamia.

Takki on ollut ihan lempivaate valmistuttuaan vaikken yleensä noista palmikoista niin välitä.

Toinen iso työni oli siskolleni 30-vuotislahjaksi virkkailemani isoäidinneliöpeitto. Lankana on Novitan puro, jota menikin ihan kiitettävä määrä. Yhdestä 50 gramman kerästä, kun tuli vain kaksi ruutua ja olisikohan peitossa 7*8 tai 7*9 ruutua.

Huopaa oli kiva tehdä ja siitä tuli ainakin omasta mielestäni oikein kiva. Ei melkein tehnyt mieli luopua siitä ollenkaan.

Pienen tytön mekko

Kummityttömme täytti 2-vuotta ja varsinaisen lahjan, eli lelun, jonka kivuuden päälle aikuisena en lainkaan ymmärrä, annoimme hänelle lahjaksi lahjan, jonka päälle aikuisena ymmärrän, eli itsetehtyä ja söpöä, suloisen mekon.

"Tilkkumekko"

Ohje: Hanna Välitalo, "Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua" -kirjasta
Materiaalit: Vanha lakana, Marimekon kangasta, itse painettua ja värjättyä lakanakangasta, pitsinpätkät ja 2 nappia

Huom: Ohje ei mielestäni ollut kovin hyvä, ihana kyllä, mutta ei toteutuksen kannalta järkevä, esimerkiksi ompelujärjestyksessä oli paljon järkeistämistä. Kavensin mekkoa hieman yläosasta ja pienensin käsiä varten tehtyjä koloja. Jos tekisin mekon uudelleen tekisin ehkä olkaimista hiukan pidemät ja käsikoloista vieläkin pienemmät. 

Pääosassa olevan kukkakankaan hamstrasin mökiltä matonkudelaatikosta. Ei ehkä kestävintä mahdollista, mutta kestää sen ajan kuin kestää. Helman pitsi on vain etupuolella, koska pitsiä sattui olemaan juuri sen mittainen pala.

Helmaan tein kaksi laskosta yhden sijaan, koska mekko näytti hitusen liian isolta saajalleen. Olisi ehkä voinut olla tekemättäkin,  mutta on niin vaikea arvioida lasten kokoja, kun ei itsellä ole mihin mallailla.

Etualalla itse kasvatettuja kesäkukkia.

Sadepäivä

Olin mökillä poimimassa mustikoita, mutta ihan kokoaikaa ei voinut metsässä viettää, kun tälle kesälle melko harvinainen sade yllätti. Tai ainakin harvinaista sade on ollut Helsingissä, mökillä ei ehkä niinkään.

Kun ei päässyt metsään, askartelin ajankuluksi tällaisia:

Pieniä rintarosseja tai vastaavia. Materiaalina matonkudepinosta löytyneitä iloisen värisiä 70-luvun lakanoita ja  nappirasiasta löytyneitä kangaspäällysteisiä nappeja. Taakse hakaneula tai vastaava ja piristyy asu kuin asu...

Esimerkiksi näin:

Pellavamekko piristettynä rintarossilla. Mekko on ommeltu jonkun viime kesäisen Modan kaavoilla Raijan aitan keltaisesta pellavasta.

Ja nuo rintarossit sopivat myös hyvin esim. pakettien somisteiksi.

Ja onneksi niitä mustikoitakin sateista huolimatta kerkisi kerätä, 15 kg. Niitä kannattaakin nyt kerätä, koska ainakin meidän mökin lähimetsästä niitä löytyi niin paljon kuin vaan kerätä jaksoi.

Taas on leivottu... paljon, osa 3/3

Työpaikan neukkarissa tarjoamieni kakkukestien lisäksi järjestin omassa kodissani pienelle joukolle, pääosin sille nuorimmasta päästä olevalle, pienet kekkerit. Pink -skumpan lisäksi tarjolla oli hartaudella väkerrettyjä cocktail-paloja, makeita ja suolaisia.

Minitartaletteja, marjaisia ja suklaisia, macaroneja ja marenkeja...

Macaronit tein ihan samalla ohjeella kuin aikaisemminkin, mutta lisäsin vihreään taikinaan aivan hienoksi silputtua minttua ja valkoisten taikinaan vaniljajauhetta. Ja mielestäni nämä lisäykset kannattivat. Marengit ovat pavlovan ylijäämää (sellaisenkin tein tällä viikolla).

Suklaatartaletit (Glorian ruoka&viini 3/2011)

pohjat:

75 g voita

1,5 dl erikoisvehnäjauhoja

0,5 dl maissitärkkelystä

vajaa 0,5 dl kaakaojauhetta

0,75 dl tomusokeria

ripaus suolaa

1 kananmuna

Sekoita jauhot, maissitärkkelys, kaakaojauhe, tomusokeri ja suola keskenään. Lisää kuutioitu voi ja nypi murumaiseksi. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikinasta pallo ja laita se jääkaappiin vähintään tunniksi.

 Ota taikinasta palasia ja painele vuokien pohjille ja reunoille. Käytin tässäkin pienikoloista muffinssivuokaa. Laita vuuat hetkeksi jääkaappiin. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Paista pohjia 8-15 min (kunnes näyttää, että pohjat irtoavat vuokien reunoista). Jäähdytä ja irrota pohjat vuuistaan.

täyte:

150 g tummaa suklaata

1,5 dl kuohukermaa

0,5 rkl juoksevaa hunajaa

0,5 dl rouhittuja pakastekuivattuja mansikoita

Rouhi suklaa. Kuumenna kerma ja hunaja kattilassa lähes kiehuvaksi. Kaada suklaarouheen päälle. Sekoita tasaiseksi ja kiiltäväksi. Lisää rouhitut mansikat. 

Täytä pohjat suklaaseoksella ja tasoita pinnat veitsellä.

pinnalle:

2tl tuoretta rosmariinia

0,5 rkl suolakiteitä

Pienennä rosmariini pieneksi silpuksi ja sekoita suoran kanssa. Ripottele rosmariinisuola leivosten pinnalle niiden hiukan jo jähmetyttyä.

Näitä tosiaan tein ensimmäistä kertaa ja hyvin tuntuivat maistuvan. Alkuperäisessä ohjeessa suositeltiin Valrhonan suklaan käyttöä ja varmasti sillä olisi ollut vaikutusta makuun. Itse käytin nyt ihan tavallista Fazerin leivontasuklaata. Puolet sitä tosi tummaa ja puolet sitä tavallisen tummaa. Mutta varmasti olisivat olleet vieläkin parempia tuosta kalliista ja ihanasta Valrhonan suklaasta tehtyinä. Rosmariinisuolassa olisi rosmariinin määrä voinut olla hiukan suurempi ja sitä olisi voinut ehkä ripotella leivosten päälle hiukan runsaammin. Nyt en ainakaan itse omasta leivoksestani juurikaan maistanut rosmariinia.

Minitartaletit, marjaisat (ohje juhlavat cocktail-palat kurssilta)

pohjat:

125 g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

2,5 dl jauhoja

1tl leivinjauhetta

2 tl vaniljajauhetta

(tai valmis murotaikina)

Sekoita rasva ja sokeri huolelliseksi vaaleaksi "vaahdoksi" keskenään. Lisää kananmuna koko ajan vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Laita taikina jääkaappiin vähintään tunniksi.

Ota taikinasta pala ja painele se huolellisesti pieniin vuokiin. Itse käytin erittäin pienikoloista muffinsivuokaa. Laita vuuat vielä jääkaappiin hetkeksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pistele haarukalla vuokien pohjalla olevaan taikinaan reikiä ennen paistamista. Paista uunin alatasolla noin 5-10 minuuttia. Irrota pohjat vuuistaan, kun ne ovat jäähtyneet.

täyte ja koristelu:

1 dl kuohukermaa

50 g appelsiinituorejuustoa

50 g valkosuklaata

marjoja tai hedelmiä koristeluun

Sulata valkosuklaa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuustoa sekoittamalla sitä hetki. Yhdistä aineet  ja sekoita tasaiseksi. Laita seos pursotin pussiin ja hetkeksi jääkaappiin. Pursota vaahtoa pohjille ja koristele marjoilla tai hedelmillä.

Marjaisia minitartaletteja olen tehnyt useammankin kerran jo ja ne kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Tosin ehkä taikinan suhteen voisi harkita jotain kehitystyötä. Esim. ensikertaa kokeilussa olleiden suklaatartalettien taikina toimi huomattavasti paremmin. Toisaalta se ei ollut lainkaan samalla tavalla makea kuin noiden marjaisten pohja.

Suolaiset palat: minikokoiset meetvurstijuustoleivät, Shepherd's pie:t ja uudet potut uunissa paahdettuina.

Meetvurstileivissä ei ole mitään erityistä. Ne on koottu itse leipomieni pienten ruisnappien päälle ja tekivät hyvin kauppansa. Juustona käytin mustaleimaista emmentalia.

Uudet potut on tehty Sillä Sipuli -blogin ohjeella, jota olen itsekin soveltanut aikaisemmin mm. Victorian ja Danielin häästudion tarjoiluissa. Tälläkin kertaa käytin kalana savusiikaa. Tällä kertaa jaksoin myös väkertää nuo friteeratut nokkoset. Ja smetanan sijaan käytin ranskankermaa täytteessä.

Friteerattuja nokkosen lehtiä.

Nokkosen lehdet friteerataan 140 asteisessa rypsiöljyssä. valutetaan ylimääräiset öljyt talouspaperilla. Lopputulos oli rapsakka ja läpikuultava, kaunis koriste. Maku ei oikein minuun iskenyt. Lähinnä maistui siis öljylle. Ja ehkä omaa silmääni miellytti ne aikaisemmin tekemäni tillillä koristellut enempi. Tosin ehkä tähän olisi voinut vaikuttaa poimimalla vähän pienempi nokkosen lehtiä.

Shepherd's pie:den ohje on (taas) Glorian ruoka&viini -lehdestä, mutta itse tutustuin siihen työväenopiston "englantilainen teehetki" -kurssilla. Aikaisemmin olen tehnyt piirakan aina isona, mutta hyvin toimi tällaisina pienempikokoisinakin. 

Shepherd's pie:t

pohjat + kannet

2 dl perunahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

1 dl maissijauhoja

1 dl parmesanraastetta

100 g voita

1 dl vettä

Sekoita aineet nopeasti tasaiseksi. Nosta taikina kylmään.

täyte

300 g karitsan jauhelihaa

1 valkosipulin kynsi

1 pieni sipuli

1 porkkana

2 rkl öljyä

2 rkl tomaattipyrettä

1 dl punaviiniä

2 tl worchesterkastiketta

2 rkl tuoretta timjamia

2 rkl tuoretta rosmariinia

1 tl suolaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta porkkana. Hienonna yrtit. Kuumenna paistinpannussa öljy, lisää sipulisilput ja jauheliha. Paista hetki ja lisää sitten raastettu porkkana, tomaattipyre ja punaviini. Mausta seos worchester-kastikkeella, yrteillä ja suolalla. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 10 min.

Painele taikinaa vuokien pohjalle ja reunoille huolellisesti. Lisää täyte. Jätä noin 1/3 taikinasta ja muotoile siitä kannet piiraille joko kaulimalla tai painelemalla. Peitä täyte taikinakansilla ja katso, että se kiinnittyy pohjien reunoihin. Pistele reikiä kansitaikinaan. Paista 225 asteessa 12-15 minuuttia. Tarjoile lämpiminä.

Itse pidän näiden mausta ja erityisesti nämä sopivat mielestäni syksyisiksi iltapaloiksi. Ehkä ei ihan nappivalinta cocktail-paloiksi. Vaikka hyvin tulivat nämäkin syötyä.

Ylijääneesta punaviinista mieheni teki sangrian sekoittamalla punaviinin kanssa jääteetä, kivennäisvettä ja sokeria sekä lisäämällä kasoittain hedelmiä.

Läksiäiskekkerit olivat oikein onnistuneet vaikka välillä meinasi paniikki syntyä ajatuksesta, että olen kutsunut työkavereitani omaan kotiini, siitä ehdinkö toteuttaa kaikki suunnitelmani ruuan suhteen ja viihtyvätkö ihmiset. Kaikki huolet olivat kutakuinkin turhia.